Ensimmäisia hajatelmia

Heippa.

Olen ollut nyt reilun kuukauden Ranskassa. Yleisen epäkiinnostavan löpinän asemesta ajattelin jakaa keräämiäni empiirisen tutkimuksen kautta rakentuneita konstruktioita ympäröivästä yhteiskunnasta. 

- Ensimmäisenä iltana, kun saavut Lyoniin, joudut ehkä hyvinkin muuttohommiin ajelemaan pakettiautolla ympäri kaupunkia, noukkimaan kyytiin niin jääkaapin, sohvan, hellan, pesukoneen ja sekalaista muuta tavaraa. Auton etupenkille ympätään luonnollisesti neljä ihmistä kolmelle istuimelle, niin, että voit istua kiusaantuneena toisella pakarallasi naama ikkunalasia vasten liiskaantuneena 25 asteen helteessä. Nukkumaan pääset puolen yön maissa, ilman ruokaa, koska olet kuluttanut ensimmäiset tuntisi kaupungissa hikoillen kuin pieni eläin eikä mikään ruokapaikka ole auki.

- Asettuessasi taloksi ranskalaiseen asuntoon, voit olla varma siitä, ettei mikään tule toimimaan. Vessanpönttö? Ehei! Keittiön pesuallas? Toiveajattelua! Internet? HA-HA-HA.

- Asettuessasi taloksi voit kohdata myös yllätyksen kämppistesi määrässä. Luulit asuvasi kahden ranskalaisen miespuolisen henkilön ja yhden saksalaisen tytön kanssa. Yllätykseksesi nurkissa saattaa majailla myös ns. jänis, joka ilmaantuu yllättäen näköpiiriin sitä vähiten odottaessasi (suihkusta tai salilta tullessa, naama punaisena ja tukka liiskana). Toisinaan tämä on kämppiksesi ex-tyttöystävä, toisinaan hintsusti pienempi mutta ellottavampi kaveri. Viime viikonloppuna sain kunnian tutustua Hiireen. Hiiren (tuttavien kesken Stuart) likvidoimiseksi on aloitettu toimenpiteet sinne tänne ripoteltavien myrkkykasojen muodossa. (Vastaavaa ei kokeiltu ex-tyttöystävään.) Odotamme tuloksia henkeä pidätellen.

- Kauhun väreet kiipivät pitkin selkäpiitäni kirjoittaessani tämän seuraavan kohdan. Tuskanhiki kohoaa otsalle, pulssi kohoaa ja hengitys tihentyy pelonsekaiseksi tuhinaksi. 

Byrokratia.

Jokin korkeampi voima sadistisella taipumuksella on luonut ranskalaisen byrokratiasysteemin. Tämä pikkuhiljaa yksilön mielenterveyden nakertava helvetinkone rullaa lukemattomien lomakkeiden, todistusten, allekirjoitusten, kaavakkeiden ja muuten vain täysin merkityksettömien paperinpalasten voimalla. Ihmiset, jotka työskentelevät sen parissa ovat juopuneet omasta näennäisestä vallastaan ja jaksavat väsymättä torpata jokaisen yrityksesi hoitaa asiaa yksinkertaisimman kautta. Ranskalainen pankki - vain jos mielialalääkityksesi on vakaalla pohjalla.

- Kömpelön aasinsillan kautta pääsemmekin ranskalaiseen asiakaspalveluun. Sitähän ei siis ole. Ruokakaupassa jonotat, koska kassaneiti päättää jutella työkaverinsa kanssa viikonlopusta, pakata edellisen asiakkaan ruokatarvikkeet, lakata kyntensä ja täyttää veroilmoituksensa. Vaatekaupassa kassa tuuppaa ostokset kassiin ja tuijottaa lasittunein silmin jo seuraavaa muodille sielunsa myynyttä jonottajaa. Ravintolassa pyytäessäsi erillisiä laskuja sinuun suhtaudutaan vähintään siten kuin olisit pyytänyt tarjoilijaa tekemään itse kuittipaperin, kirjoittamaan summat siihen omalla verellään ja vielä vähentämään summasta tippinsä.

- Voit myös yllättyä positiivisesti esim. viinin, juuston ja leivän ilahduttavan halvasta hintatasosta. Illanviettojen budjetti ei kipua korkeuksiin, kun kaivat alahyllyltä sen 1,67€ kyykkyviinin ja nappaat mukaasi patongin sekä hienoisesti jaloilta tuoksahtavan juustomötkäleen. En suosittele juustomöhkön unohtamista jääkaappiin, jossa jalkojen haju vain voimistuu ja voimistuu ja aiheuttaa äkkinäisiä pahoinvoinnin aaltoja satunnaiselle yövälipalaitsijalle.

Tässä muutamia reflektioita ranskalaisesta elämästä. Elämä on hyvää, kun aurinko paistaa ja on lämmintä, eikä tarvitse hytistä hypotermian partaalla jo lokakuussa, luennolle rämpiessä ja luonnollisesti sateen piestessä naamaa. Jaksan ehkä sen kolme kertaa viikossa mennä kuuntelemaan professorien hassuja englannin aksentteja ja loppuajan matkustella ja puhua kanadaa kavereiden kanssa.

À bientôt!