Sisters' meeting

Heippa,

tällä päätähuimaavalla postaustahdillahan ihan hengästyy! Jotenkin infernaalinen laiskuuskohtaus iskee pahimmin, kun koulussakaan nyt ei muutenkaan mitenkään niska limassa joudu huhkimaan... 

Ihan alkuun pitää päivittää kaikista suurin ilouutinen: meidän keittiön pesuallas ja pesukone toimivat vihdoinkin! Kämppikseni Olga tarttui vihdoin saksalaisella tehokkuudella härkää sarvista ja tilasi putkimiehen. Ja se oli sillä hoidettu. Onneksi ei pesty kuin kuukauden päivät astiat kylppärin (oksettavassa) altaassa ja pyykit julkisessa pesulassa varsin kilpailukykyiseen 4€ kertahintaan! Hiirestä ei muuten ole näkynyt enää hännänvilaustakaan, ehkä sitäkin rupesi ällöttämään meidän tiskit.

Muihin kuulumisiin meneekin sitten viime viikonlopun siskotapaaminen! Helmiina saapui perjantaina vierailevaksi tähdeksi tänne kommuuniin. Nyssäköitä ja laukkuja roikkui siskolta joka raajasta, kun menin hakemaan sitä asemalta. Vapautin kameralaukun uhkaavalta tipahtamiskuolemalta ja suunnattiin syömään Vieux Lyonin (eli Vanhan Lyonin) alueelle, missä on paljon ihania ravintoloita. 

Alkupaloiksi tarjoilija toi jotain pikku näkäräisiä, ja Helmiinahan kärppänä siihen sitten iski ja rouskutteli suolaisen pikku palasen. Itse varovaisena, kasvejasyövänä nirsoilijana tutkailin palasia ja totesin, että tää on kyllä nyt jotain lihaa. Helmiinan (joka on myöskin osittainen kasvinpurija) ilme vaihtui onnellisesta rouskuttelijasta epäuskon kautta hysteeriseen nauruun, kun vielä tarjoilijan kautta vahvistui palasten olevan friteerattua possun jotain osaa... Onneksi suklaamousse ja jätski pelastivat uhkaavan ällöttäväksi liusuneen tilanteen. 

Suuri huijaus.

Illalla piti sitten tietenkin vielä tyhjentää lähes kokonaan pala taivasta eli irtokarkkipussi, ja maata sängyllä x-asennossa, kun totta kai tuli huono olo. Ilmapatjan pumppaus osoittautui myös haastavaksi toimenpiteeksi insinöörin tyttärille - patja pysyi luiruna ja ohuena vaikka kuinka yritettiin. Pikainen kämppiksen konsultaatio osoitti virheen proseduurissa ja ilmaventtiilin korkin poistamisen jälkeen oli nariseva lutjupatja koko komeudessaan valmis. Onnekas Helmiina! 

Siristyttää! Ja RayBanit jäi kotiin!

Lauantai kuluikin sitten turistina kierrellessä. Tavattiin myös Helmiinan lukiovaihtarivuoden aikainen host-sisko Sam ja hänen kaverinsa (molemmat opiskelevat Bordeaux'ssa vaihdossa). Syötiin lounasta paikassa, jossa todellakin varmaan pysähdyttiin haistelemaan niitä elämän ruusuja joka välissä, koska ruokien saamisen aikaan olin jo valmis järsimään pöytäliinaa. Myös Lyonin isoimmassa puistossa käytiin ihmettelemässä eläintarhan asukkeja (kirahveja! seeproja! flamingoja! kato, bambi!). Tässä vaiheessa alkoi jo väsyttää niin, että oli pakko turvautua ns. tuplakofeiinitankkaukseen espressoshotin ja kokiksen muodossa. Tämä toimenpide sekä harras patonki-juusto-salaatti-viinitankkaus mahdollistivat illan karkelot.  Sunnuntai olikin erittäin hyödyllinen päivä, katsottiin Helmiinan kanssa mm. 11 jaksoa Modern Familya ja ostettiin croissantit. 

Maanantaina oli missiona tuoda helpotusta akuuttiin shoppailuhimoon, joka purkautui mm. villahousujen ostona. Mun mielestä ne oli käsittämättömän hienot (ne on vähän ku kuvioleggarit! ja ne on lämpimät mun 16-asteisessa huoneessa,, jossa vetää! ja äiti on ylpee, ei käy huju!) mutta aiheutti Helmiinassa lähinnä huutonaurun kaltaisia oireita. Toisaalta, se halusi ostaa karvahatun, joka näytti siltä kuin olisi majava päässä, että se siitä sitten.

Shoppailupäivän iltana käytiin vielä syömässä ravintolassa kriteerinä löytää ravintola, jossa on sipulikeittoa. Ja löytyihän se. Voi luoja. En ole ikinä syönyt mitään niin hyvää (paitsi irttareita, mutta se ei kuulu tähän). Ja voin laittaa kuvankin tähän. Ihan vaan näyttääkseni, että hoh, kyllä, me täällä syömme myös asioita!  Kylläpä nyt lapsia kehitysmaissa harmittaa!

Kaiken kaikkiaan oli oikein hauska pidennetty viikonloppu! :) 

Reissailua

Heippa,

Nyt on kulunut jo sen verran aikaa viime postauksesta, etten kehtaa olla kirjoittamatta. Kylläpä on vaikeaa nyt tämä tekstin tuottaminen... Taputetaanpa itseä rohkaisevasti olalle, noin. Kyllä se siitä.

Ajattelin vähän valottaa reissailuja täällä Ranskanmaalla! Tähän pieneen ajanjaksoon olen onnistuneesti ympännyt reissuja niin Marseilleen, Pariisiin, Nizzaan, Monacoon kuin Cannesiinkin. Kyllä, rahaahan siinä paloi, ja kyllä, tässä sitä syödään kaurapuuroa ja metsästetään sitten sitä tarjousjogurttia kuin mummot ja papat Vaasan Cittarissa aamuysiltä konsanaan!

MARSEILLE

Ensimmäiselle reissulle kanadalaisten seuraan ujutin itseni kaverini Judithin kanssa eräänkin tiistaisen pubi-illan päätteeksi. Seuraavanan päivänä varattiin junaliput onnesta tärisevin käsin - juu-u, nyt sitä matkataan sitten! Ai että! Marseillessahan oli lähemmäs 30 astetta lämmintä ja lauantain ex tempore -patikointiretki kallioilla tuntui vielä aamulla ihan hyvältä idealta. Patikointivarustukseni osoittautui kuitenkin harmillisen puutteelliseksi, mm. korolliset ballerinat sekä kädessä roikotettava iso nahkalaukku hankaloittivat matkantekoa jyrkillä, liukkailla, täynnä pikkukiviä olevilla kallioilla. Myös ruokakuljetus oli hieman haasteellista, ja päätinkin nohevana tyhjentää koko repeilevän muovipussini sisällön ns. parempiin suihin rannalla. Tuloksena kaamea ähky sekä orastava auringonpistos. 

Hieno reissu kaikinpuolin! Lauantai-illan uloslähtemisaikeet päättyivät allekirjoittaneen kohdalla surullisesti - ravintolaillallisen jälkeinen boakäärme-olotila yhdistettynä päivän patikointiin johtivat vääjäämättömästi nukahtamiseeni hostellin sängylle klo 23.30. Silmälasit päässä. Ping, ja näin sitä taas kolahti muutama senioripiste tilille.

PARIISI

Seuraava reissu koittikiin jo seuraavana viikonloppuna, kun ruotsalaisvahvistus Carpén saapui Lyonin asemalle. Vaalea tukka hohti kuin majakka pienten ranskalaisten seassa ihmisten purkautuessa junasta, joten tunnistamisvaikeuksilta vältyttiin. Yksi päivä vietettiin Lyonissa kierrellen ja turistina ihmetellen. Johannes myös istui kaksi tuntia Mäkkärissä, kun minulla oli luento. Sellaista kulttuuritarjontaa.

Pariisiin suhautettiin TGV-junalla perjantaiaamuna. Ihmiset, jos menette Pariisiin, älkää menkö meidän hostelliin. Omistaja näytti siltä kuin olisi tökännyt haarukan pistorasian ja kiertänyt sitä vielä vähän. Meidän varaus taisi olla jossain tuhansien paperilappujen alla ja wifi toimi alakerran portaikossa. Kesken check-in:n omistaja vielä ajatui tuliseen väittelyyn siivoojan kanssa, mitä oli kyllä ihan viihdyttävää seurata aikansa, mutta 15 minuutin kohdalla jo köhin vähän suomalaiseen tyyliin vaivaantuneena ja ikään kuin yritin hieman viestittää meidän haluavan jo avaimet.

Pariisi on kyllä hieno. Paljon rakennuksia. Ei niitä kaikkia voi aina tunnistaa. Eikä varsinkaan jotain Notre Damea, joka näyttää ihan erilaiselta kuin pitäisi. Ja ehkä varmaan juuri siitä syystä, että se ei ole Notre Dame, vaan joku ihan random-torni. 

Syötiin paljon, ja varsinkin sokeria. Ja voi luoja. Laduréen macaronit. Niistä en pääse yli tässä elämässä. (Vanha sokeriaddikti oli ihan onnessaan! lettuja! kato! hei syyäänkö jäätelöt, mää ainakin haluun jäätelöö! ja ravintolassa kaimenyjälkkäritotetaan). 

Kyllä voisin uudemmankin kerran mennä Pariisiin syömään kulttuurimatkalle.

NIZZA

Kolmas reissu piti sitten varata ihan sen takia, ettei reissun jälkeinen masennus iske. Joten lauantaiaamuna rikollisen aikaisin soi herätyskello (klo 5.30! ja kyllä oli vaikeeta!) ja matkasin junalla Nizzaan. Perillä onnistuin löytämään eränkävijätaidoillani varatun hostellin, ruokaa, juomaa ja Marie Claire-lehden, joten olin valmis intensiiviseen auringonpalvontasessioon. Kaverit löytyivät myös pienen etsiskelyn sekä intialaisen miehen kanssa käydyn keskustelun jälkeen... Niin, kuulemma mulla on vahva aura ja vanha sielu. Nyt sitten ainakin tiedän, miksi menen aina klo 22 nukkumaan ja tykkään tehdä ristikoita...

Monacossa tuli myös käytyä tuolla reissulla. On siell ä hienoja veneitä mut eipä juuri muuta! Löydettiin myös Cap d'Ail -kylästä ihana ranta, jossa loikoiltiin kuin hylkeet rantakallioilla (no ainakin sen pizzan jälkeen). Myös hostellista nyysitty kirja toimi mainiona viihdykkeenä! 

Cannesiin suunnattiin maanantaina, koska kouluahan on vain ke-pe. Aluksi satoi ja ukkosti, ja  yhdessä matkatavaroiden kanniskelun kanssa alkoi raivon määrä kumuloitua uhkaavasti. Sade kuitenkin loppui, ja periranskalaisen McDonald's -ruokailun jälkeen maattiin jälleen rannalla. Kuin hylkeet. Edelleen lukien hostellista nyysittyä kirjaa.

Tällä hetkellä ei valitettavasti ole lähipäivinä reissuja tiedossa, mutta sisko Suhonen saapuu Amerikan-siskonsa kanssa perjantaina tänne. Huraa!

Ensimmäisia hajatelmia

Heippa.

Olen ollut nyt reilun kuukauden Ranskassa. Yleisen epäkiinnostavan löpinän asemesta ajattelin jakaa keräämiäni empiirisen tutkimuksen kautta rakentuneita konstruktioita ympäröivästä yhteiskunnasta. 

- Ensimmäisenä iltana, kun saavut Lyoniin, joudut ehkä hyvinkin muuttohommiin ajelemaan pakettiautolla ympäri kaupunkia, noukkimaan kyytiin niin jääkaapin, sohvan, hellan, pesukoneen ja sekalaista muuta tavaraa. Auton etupenkille ympätään luonnollisesti neljä ihmistä kolmelle istuimelle, niin, että voit istua kiusaantuneena toisella pakarallasi naama ikkunalasia vasten liiskaantuneena 25 asteen helteessä. Nukkumaan pääset puolen yön maissa, ilman ruokaa, koska olet kuluttanut ensimmäiset tuntisi kaupungissa hikoillen kuin pieni eläin eikä mikään ruokapaikka ole auki.

- Asettuessasi taloksi ranskalaiseen asuntoon, voit olla varma siitä, ettei mikään tule toimimaan. Vessanpönttö? Ehei! Keittiön pesuallas? Toiveajattelua! Internet? HA-HA-HA.

- Asettuessasi taloksi voit kohdata myös yllätyksen kämppistesi määrässä. Luulit asuvasi kahden ranskalaisen miespuolisen henkilön ja yhden saksalaisen tytön kanssa. Yllätykseksesi nurkissa saattaa majailla myös ns. jänis, joka ilmaantuu yllättäen näköpiiriin sitä vähiten odottaessasi (suihkusta tai salilta tullessa, naama punaisena ja tukka liiskana). Toisinaan tämä on kämppiksesi ex-tyttöystävä, toisinaan hintsusti pienempi mutta ellottavampi kaveri. Viime viikonloppuna sain kunnian tutustua Hiireen. Hiiren (tuttavien kesken Stuart) likvidoimiseksi on aloitettu toimenpiteet sinne tänne ripoteltavien myrkkykasojen muodossa. (Vastaavaa ei kokeiltu ex-tyttöystävään.) Odotamme tuloksia henkeä pidätellen.

- Kauhun väreet kiipivät pitkin selkäpiitäni kirjoittaessani tämän seuraavan kohdan. Tuskanhiki kohoaa otsalle, pulssi kohoaa ja hengitys tihentyy pelonsekaiseksi tuhinaksi. 

Byrokratia.

Jokin korkeampi voima sadistisella taipumuksella on luonut ranskalaisen byrokratiasysteemin. Tämä pikkuhiljaa yksilön mielenterveyden nakertava helvetinkone rullaa lukemattomien lomakkeiden, todistusten, allekirjoitusten, kaavakkeiden ja muuten vain täysin merkityksettömien paperinpalasten voimalla. Ihmiset, jotka työskentelevät sen parissa ovat juopuneet omasta näennäisestä vallastaan ja jaksavat väsymättä torpata jokaisen yrityksesi hoitaa asiaa yksinkertaisimman kautta. Ranskalainen pankki - vain jos mielialalääkityksesi on vakaalla pohjalla.

- Kömpelön aasinsillan kautta pääsemmekin ranskalaiseen asiakaspalveluun. Sitähän ei siis ole. Ruokakaupassa jonotat, koska kassaneiti päättää jutella työkaverinsa kanssa viikonlopusta, pakata edellisen asiakkaan ruokatarvikkeet, lakata kyntensä ja täyttää veroilmoituksensa. Vaatekaupassa kassa tuuppaa ostokset kassiin ja tuijottaa lasittunein silmin jo seuraavaa muodille sielunsa myynyttä jonottajaa. Ravintolassa pyytäessäsi erillisiä laskuja sinuun suhtaudutaan vähintään siten kuin olisit pyytänyt tarjoilijaa tekemään itse kuittipaperin, kirjoittamaan summat siihen omalla verellään ja vielä vähentämään summasta tippinsä.

- Voit myös yllättyä positiivisesti esim. viinin, juuston ja leivän ilahduttavan halvasta hintatasosta. Illanviettojen budjetti ei kipua korkeuksiin, kun kaivat alahyllyltä sen 1,67€ kyykkyviinin ja nappaat mukaasi patongin sekä hienoisesti jaloilta tuoksahtavan juustomötkäleen. En suosittele juustomöhkön unohtamista jääkaappiin, jossa jalkojen haju vain voimistuu ja voimistuu ja aiheuttaa äkkinäisiä pahoinvoinnin aaltoja satunnaiselle yövälipalaitsijalle.

Tässä muutamia reflektioita ranskalaisesta elämästä. Elämä on hyvää, kun aurinko paistaa ja on lämmintä, eikä tarvitse hytistä hypotermian partaalla jo lokakuussa, luennolle rämpiessä ja luonnollisesti sateen piestessä naamaa. Jaksan ehkä sen kolme kertaa viikossa mennä kuuntelemaan professorien hassuja englannin aksentteja ja loppuajan matkustella ja puhua kanadaa kavereiden kanssa.

À bientôt!